Hukassa

Mä en tiedä enää mistään mitään. En tiedä, että mitä mä tahdon elämältäni ja onko täällä mulle enää mitään. Joo, mulla on kyllä ihania kavereita ja ihana poikaystävä, mutta en mä vaan tiedä. Mulla on jotenkin tosi tyhjä olo. Soitin eilen varmaan kaikki mun kaverit läpi. Suurin osa ei edes vastannut ja ne jotka vastasivat kuullostivat jotenkin todella... vittuuntuneilta? Ihan kuin ketään ei olisi edes kiinnostanut jutella (en ihmettelisi). Kaikilla oli jotain tekemistä. Mulla taas ei. Ei ikinä. Myös se mietityttää tosi paljon, että esim. poikaystäväni ja perheeni mielestä mun ei pitäisi laihduttaa - miksi helvetissä mulle tärkeimmät ihmiset valehtelee mulle? Mä (ja ne myös) näkee kyllä mun läskireidet ja läskimahan - ja silti ne valehtelee mulle. Ärsyttävää.

Tänään(kin) on mennyt ihan päin vittua. Ei vaan oo motivaatiota vaikka kesään on vain vähän yli kuukausi. En ymmärrä itseäni. Mua pelottaa tosi paljon etten pysty katkaisemaan tätä syömiskierrettä. Mua pelottaa että kohta syön itseni hengiltä. En syytä menkkoja, mutta pakko silti sanoa, etten mä todellakaan ole menkkojen aikana oma itseni... Tänään meni hyvin siihen saakka kunnes iskä tuli kaupoilta kotiin. Halleluuuujaaaaa, ruokaaaaa! -_- Ahdistavaa myöskin sanoa näin (vaikka ei pitäisi epäillä itseään), mutta en usko että pääsen alle viidenkympin kesään mennessä. Näin realistisesti ajateltuna. En tiedä montako kiloa oon menkka/hiilariturvoksissa, mutta nyt painan 3kg enemmän kuin viime sunnuntaina. Vittu mä vihaan itteäni.