Luota itseesi.

Sori, etten oo taaskaan kirjotellut. 
Ei vaan oo ollut mitään asiaa,
enkä oo halunnut puhua 
epäonnistumisistani.

Tää viikko on kuitenkin mennyt 
tähän asti hyvin, ja tulee
menemäänkin loppuun saakka
hyvin, koska mä päätän niin. :D
Tänään kaloreita tuli syömisistä
+ juomisista sellaset alle 500.

Mä TIEDÄN että mä pystyn laihtua,
kunhan vaan yritän TOSISSANI,
enkä pelleile.

Lukijoita on tullut taas hyvin lisää, tervetuloa! :) Sit kun mulla on yli 400 lukijaa, niin teen jonkun speciaalin postauksen. :D EHDOTUKSIA?

Ajattelin jatkossa jatkaa laihduttamista niin, että päivän kaloreilla ei ole niinkään väliä (kunhan ne ei ylitä kalorimäärää jolla lihoisin), mutta koitan syödä mahdollisimman terveellisesti ja välttää herkkuja. Kerran viikossa voisin pitää jonkinlaisen boostipäivän.

En muista oonko aiemmin maininnut tän mun blogissa, mutta (omalta kannaltani ainakin) hyvä laihdutusvinkki: juo kahvia! :D Se piristää, lämmittää ja poistaa nesteitä, suosittelen! :)

Comeback?

On vain yksi asia, josta oon 

(edelleenkin) 100% varma:

En halua nähdä enää muiden 

halveksuvia katseita päästä 

jalkoihin, jotka kertoo mulle

vain yhtä asiaa. Asiaa, joka 

satuttaa mua kaikista eniten. 

Asiaa, jonka tiedän itsekin

varsin hyvin: "Läski. LAIHDUTA."

Haluan laihtua. Ja niin aionkin

tehdä, taas. Se on hyvä ratkaisu. 

Miksei olisi, kun tiedän, että 

pienemmät numerot vaa'alla

tekevät minut ihan oikeasti 

onnellisemmaksi ja

tyytyväisemmäksi itseeni?

Nyt pysyn päätöksessäni. Ja laihdun. Niin paljon, ettei se jää keneltäkään huomaamatta.

Koulun suhteen on superpaljon kiireitä ja 

tuntuu, etteivät mitättömät voimani kohta

enää riitä mihinkään. Burnouttia odotellessa...

Haluaisin jatkaa taas kirjoittelua normaaliin 

tahtiin, mutten oikein tiedä mistä kirjoittaisin.

Jatkanko normaaliin tapaan päivistäni ja 

syömisistäni kirjoittelua? Ehdotuksia 

saa heitellä, kiitos jo etukäteen. :)

*Hali* juuri sinulle. ♥

Piiiiiiiiiiiitkästä aikaa!

Moooikka pitkästä aikaa ihanat! ♥

Huh mikä postaustauko, anteeksi siitä. Mutta täällä ollaan taas! :D Ootte ollut mun mielessä
tosi usein, enemmän ku tiiättekään! ♥

Uusia lukijoitakin on tullut melkoisesti, tervetuloa! :) Ja kai te "vanhat" lukijatkin ootte vielä menossa mukana?! :) Paljastakaa ittenne!

Vastasin äsken melkein 70 kommenttiin, joista yllättävän moni oli "missä olet?" -kommentteja. Oon ollut vaikka missä, eikä mulla vaan yksinkertaisesti oo ollut aikaa/voimia bloggailla. Mutta jos nyt jatkuis taas normaali bloggaustahti (?!) :) Tuntuu tosi oudolta kirjoitella pitkästä aikaa ja tää teksti voi olla vähän tönkköä, mutta enköhän mä taas "opi" tän uudelleen pian :D

En oo ehtinyt seurailla teijän blogeja, mutta olis tosi kiva kuulla, et miten teijän kesä on sujunut. Joten kommentoikaa ihmeessä ja kertokaa! :)

Paljon on tapahtunut tässä loman aikana (myös henk. koht. asioita mistä en kirjoita blogin puolelle), mm. oon viettänyt ihan superpaljon aikaa kavereiden kanssa, saanut älyttömästi uusia kavereita (♥), paastoillut pari kertaa (yli 24h kerralla siis), syönyt välillä tosi paljon, mutta välillä taas tosi vähän, matkustellut, käyttänyt paljon rahaa, ottanut aurinkoa, mökkeillyt jne. :) Olotila on ollut välillä tosi hyvä, mutta välillä oisin myös ollut ihan valmis vaikka tappamaan itseni. Näköjään niin ei ole kuitenkaan käynyt, ainakaan toistaiseksi. :D

Laihdutus... No, se nyt on mennyt vähän miten on mennyt. Välillä tosi hyvin, välillä tosi huonosti. Painoa en edelleenkään kehtaa mainita, korkealla se on silti vieläkin. :( Liikuntaa ei oo tehnyt pahemmin mieli harrastaa, mutta hyötyliikuntaa on ollut melko paljon. Oksentanut en oo myöskään koko kesään (paitsi ed. postauksen aikaan), enkä ajatellut ottaa sitä enää mukaan kuvioihin. Luulisin (ja toivon myöskin), että oon päässyt siitä jo yli. :)

Pakko myöskin ilmoittaa asiasta, mistä oon ollut aika järkyttynyt. Oon nimittäin kuullut kuluneen kesän aikana yllättävän paljon kehuja mun vartalosta... Asia, jota en todellakaan ymmärrä! Oon kuitenkin vielä(kin) läski. Oon verrannut useasti mun jalkoja mun kavereiden jalkoihin ja pakko ihmetellä, että miks ihmeessä niiiiiin monella on tikkujalat, mutta ei just mulla? :( No mutta kuitenkin, tikkujalat on edelleen se mun suurin unelma, jonka aijon saavuttaa!

Tänään oon vaan ottanut aurinkoa, jutellut kavereiden kanssa ja vaan chillaillut kotona. :D En oo syönyt vielä. Ajattelin olla tän päivän syömättä, ellei sitten porukat pilaa tätäKIN paastoilua...

Huomiseen! :)

Pohtimista

Laihdutus. Mä oon tässä parin viime päivän aikana miettinyt, että tähänhän kuluu paljon aikaa ja tää on pitkä prosessi ja vanhemmat ei tykkää että laihdutan. Onko tää sen arvoista? Onko tää sen arvoista että tuskailen ruuan suhteen, huononnan kaverisuhteitani, riitelen vanhempieni kanssa yhä enemmän, oksennan ruokaa pois, lasken kaloreita jne? Mä oon tullut siihen tulokseen että...

... mitä sitten? Mulle sillä ei ole yhtään mitään väliä. Mua ei haittaa se jos "eristäydyn" kavereistani nyt tän kevään aikana, koska kesällä mulla on sitten paljon aikaa niille. Mua ei haittaa että joudun luopumaan monista lempiruuistani tai rääkkäämään itteäni lenkkipoluilla ja salilla. Mä ihan oikeasti uskon tiedän sen, että oon onnellisempi sitten kun oon laiha. Nyt joku ajattelee tietenkin kommentoivansa "et kyllä oo, tiedän kokemuksesta" tms, mutta voin rehellisesti sanoa, että sillon kun painoin melkein sen 48 kiloa niin olin paljon onnellisempi kuin nyt. Haluan myös todistaa monille ihmisille että mä en oo mikään luovuttaja.

Onnellisuus. Sitä että on tyytyväinen itseensä? Miksi mä en "voisi" laihduttaa, jos tiedän että se tekee mut tyytyväiseksi itseeni ja onnelliseksi? Mun epätyytyväisyys itseäni kohtaan estää mua monissa asioissa. En voi pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin haluaisin (shortseissa ahdistaa erityisen paljon) enkä voi kuvitellakkaan meneväni koulu-uinteihin (jos niitä nyt edes olisi), puhumattakaan vähäpukeisuuden pelosta. En myöskään pidä siitä jos esim. mun mahaan kosketaan. Tai (kuten muutamalla kaverillani on tapana) "nipistetään" vyötäröltä. Hrrrr. Sehän on tärkeintä mitä itse ajattelee itsestään, kuin mitä muut ajattelee. Eikö?

Laihdutan siis itseni takia. En väitä etteikö olisi kiva saada huomiota muilta siitä kuinka olen laihtunut, mutta pääsyy tähän laihdutukseen on kuitenkin minä itse. Kyselin joskus kavereiltani että pitäiskö mun laihtua ja monen vastaus oli vain että "ei sun tarvii", mutta kukaan ei sanonut "et sä saa laihduttaa" tms. Oon siis sellanen jonka ei mukamas tarvitsisi laihtua, vaikka haluaisin olla niin pieni joka ei saisi laihduttaa enempää. Monimutkaista. Tajusiko joku?

En oo ikinä ollut sieltä mistään laihimmasta päästä, mutten myöskään lihavimmasta. Oon sellanen normaali. Ollut aina. Mutta mä en halua olla normaali. Oon aina ollut erilainen kuin muut. Ala-asteella muut kuunteli Anna Abreuta tms, mä saatoin kuunnella vaikka Iron Maidenia ja mua kiusattiin siitä. Uskonko nykyisen kiusaamisen (jota tapahtuu aina sillontällöin) loppuvan kun laihdun? Kyllä. En ottas sitä haukkumisena jos mulle huudettais vaikka "vitun tikku" yms. Toi koulukiusaaminen on muutenkin vähentynyt ihan selvästi kun oon laihtunut, oon tosissani. Joo, mulla näkyy luut (ei kyllä niin paljon (vielä) kun haluaisin), mutta painoni ja "vaatteet päällä" -olemuksen perusteella musta voi kuvitella et mun luut ei näkyisi. Tää teksti on ehkä vähän sekavaa, mutta teki mieli kirjoitella taas jostain. En tiedä tän tekstin pointtia. Tai ehkä sitä ei ookkaan.