Mutsin "kivoja" ylläreitä tänään...

Ei. Ei näin. Ei todellakaan näin.

Päivän kalorit varmaan on ihan liikaa.

Kesken koulupäivän tulikin sit tällänen viesti (joka arvatenkin pilas kaikki suunnitelmat): "Moi, mennään tänään koulun jälkeen kaupoille. Tuun hakemaan sut koulusta." Niiiiin. Tossa vaiheessa olin viel ilonen, mutta kaupoissa kiertelyn jälkeen käytiinkin sit syömässä. "Kun sä et tietenkään ole syönyt koulussa" ja niin edelleen... Kalorit ylittyi ihan varmasti, vaikka otinkin "vain" salaatin. Mutta salaattikastike ja juusto jne. Ja olinhan mä jo kotona ehtinyt syödä aamulla 150kcal edestä. Syömisen jälkeen lisää ylläreitä. Arvatkaa vaan että mitä? 

No, mutsin varaama aika ravintoterapeutille! Mitä helvettiä? Mulle ei koskaan kerrota mistään etukäteen. Siellä sit jauhoin täyttä paskaa ja sieltä kun päästiin kotiin niin söin vielä illalla myöhemmin ihanasti perheen kanssa ja nyt on ihan järkyttävä olo. Olisin halunnut mennä oksentamaan sen salaatin ravintolassa ja iltapalankin, mut eeei. Meni jo. Sanoinkuvailematon fiilis. Valivali, mutta kun ärsyttää. Pakko purkaa tätä pahaa oloa jotenkin.

Ei kyllä nyt ton oikeen puolimmaisen tytön olomuoto täsmää 

muhun, mutta ymmärrätte varmasti kuvan idean.

Mulla on ihan hirveesti esteitä matkassa täs projektissa. Tai ei oikeastaan muuta kuin mun porukat! Mutta niitten voima vastaa ainakin kolmea armeijaa. Huoh. Josko huomenna ei tulisi mitään estettä vastaan? Kyllä mä sain sille ravintoterapeutille ja samalla mutsille selitettyä toivottavasti mahdollisimman todelta vaikuttavasti kuinka syön niin paljon että maha on täynnä joka aterian jälkeen ja että en laske kaloreita enkä käy vaa'alla.

Toinen asia onkin sitten se, että uskottiinko mua oikeasti?

Aamupaino oli -900g eilisestä.
Kumpa ne kaikki ei tulis takas tän päivän takia.

Ois ollu kiva mennä lenkille (vaikka pystyn just ja just kävellä), 
mut oltiin sen verran myöhään kotona että ehei. En saanut lupaa. :(

Kyllä mä vielä onnistun.